Talvinen laiturinäkymä

Kaunis laiturinäkymä - En vacker vy från bryggan
Kuvattu 31.12.06 klo 13 jälkeen - Fotat efter kl 13

Kuva: MjosundsJuck

vaasa, laiturinäkymä, rantalaituri, laiturit

Vastavalo, laskevan auringin heijastuminen jäänpinnasta ja varjoon jäävät laiturirakenteet luovat yhdessä rauhallisen tunnelman. Kuvaaja on taitavasti tavoittanut talvipäivän illansuun seisahtuneen tunnelman. (Keksi itse oma selitys)

Kuvia Palosaaresta

Lemmenkuja joskus 1950-luvulla 20 x 30 cm.

Kuvat: Aleksanteri Salsa
Paikka: Galleria Taide ja kehys

vaasa, palosaari, lemmenkuja kuhnankulma, kuhnan kulma

Vanha historiallinen Palosaari kiinnostaa harrastajamaaleita. Vaasalainen nimimerkki Aleksanteri Salsa on maalannut viisi uutta taulua, joiden aiheena on Lemmnkuja ja Kuhnan kulma ympäristöineen. Kuvat on lisätty vaasalaisia.info galleriaan 03.01.2007.

Lemmenkuja

Lemmenkuja

Mauri Kessunmaa
19 x 25 sm.
Galleria Taide ja Kehys
Vaasalaisia Galleria

Vaasan Palosaarella sijaitseva ”Lemmenkuja” on pojalaisen kirjallisuuden kuuluisin kujanpätkä.

Lemenkujasta ovat kirjoittaneet Elvi Sinervo ja Venny kontturi ja läheltä liippaa myös Jorma Ojaharju.

Elvi Sinervolle kuja, oikealta nimeltään Tiilitehtaankuja, oli Roistokuja, Venny Kontturille Ruukinkuja. Kujan muita nimiä on ollut myös Sammonkuja. Sinervo kertoo kujasta novelleissaan ”Lapsi katselee” ja ”Haju”. Molemmat ilmestyivät novellikokoelmassa ”Runo Söörnäisitä#.

Romaanissa ”Palavankylän seppä” Sinervon isä, romaaninimeltään Hermanni, katselee baptiostikirkon kortteerihuoneen ikkunasta Lemmenkujalle ja miljöö on aistittavissa myös Romaanissa ”Viljami vaihdokas”.. Tunnistettavaksi ”Roistokujan” tekee pieni väläys faktisesta henkilöstä. Sinervon ”kulmakarvakomisaari” on konstaapeli Seppälä, jonka tuuheat kulmakarvat toivat kollinimen ”Fällykulma- tai fällysilmä Seppelin”. Seppelin esiintyy myös Jorma Ojaharjun romaanissa ”Valkoinen kaupunki”.

Venny Kontturille kuja on Ruukinkuja, jota pieni Viira-tyttö katselee lapsen silmin. Konntturi ja Sinervo eivät tunteneet toisiaan lapsina vaikka asuivat samaan aikaan saman kujan varrella. Kirjailijat tapasivat vasta aikuisina pohjanmaan junasa sattumata Tarina on kerrottu Tapio Parkkarin tekemässä radiohaastattelussa 80-luvun lopussa.

Lemmenkujalla vietettiin sakeata elämää. Kujalla asui pirtutrokareita, juoppoja ja huoaria, joita Kontturi kutsuu romaanissaan kiinniottajanaisiksi. Kuuluisin näistä oli ”Kalkkilaiva”, joka tunnettiin paksusta kivipuuterimeikistään ja siroista herraskaisista hatuistaan. Kujalla tunnettiin myös Jerikon-Ruusu, joka sai liikanimensä siitä, että kukki vain öisin.

Pihalyhdyt

Pihapiirin valoteokset luovat tunnelmaa

Kuva: Pappa Razzi

vaasa, pihataideteos, valoteos, pihavalo, pihalyhty

Erikoiset pihavalot, pihalyhdyt, pihan valoteokset - ovat uusi osa kaupunkikulttuuria. Keskikaupungin pihojen taideteokset aloitti Korsholmanpuistikon ja Raastuvankadun kulmassa oleva asuinkiinteistö. Kiinteistö tunnettiin aikaisemmin puolustusvoimien henkilökunnan asuintalona. Myös kaupunginkirjaston edessä on valoteos luomassa tunnelmaa pimeyteen

Talvigolfia

Väylä 18 Kråklundissa

Kuva: Apu72

kråklund, talvigolfia, golfia talvella, vaasa

Golfikierros uudenvuodenaattona 2006-2007 Kräklundin golfikentällä on niin harvinainen tapahtuma, että se kannattaa dokumentoida myös täällä. Kansansuosiossa golf lienee ohittanutr murtomaahiihdon ja pesäpallon jo aikapäiviä sitten.

Julisteita, lennäkkejä

Wasasportin palokuja

Kuva: Pappa Razzi
Vaikuttaa ihan siltä, että vanhat makasiinien seinät olisivat siltikin yhä käytössä.
Pieni mielenkiintoinen detalji on tässä se, että keskimmäinen "Frutti di Vaasa-juliste" on Vaasan kaupunginteatterin teatterijuliste. Muutkin paikat siis kelpaavat kaupungin instituutiolle kuin julistekaapit. Onko kaupungin ylläpitämä laitos syyllistynyt roskaamiseen?

Vaasan katutaide

Vaasalainen katutaide on aneemista

Tagit, tarrat, stikkerit, stencilit ja graffitit ovat merkkejä urbaanista kulttuurista. Katutaide kehittyy koko ajan. Enää tekijöinä eivät ole vain graffittitaiteesta kiinnostuneet, vaan periaatteessa kuka tahansa voi tehdä sablonigraffitin tai käyttää valmiita stencillejä tai sabloneja

Taidetarra onnistuu skannerilla, väritulostimella ja valmiilla tarra-arkilla ja mallit voi noutaa netistä. Esimerkiksi Punk Stencill-sivustolta löytyy kuva useimpiin tarpeisiin. Toki myös tusseilla, liisteripötköllä ja nipulla A4:siä pääsee hyvään alkuun. Osaava kierrättää työnsä Photoshopin kautta. Enää tarvitaan vain sisältö.

Tarroilla vaikuttaminen on Vaasasa kovin vähäistä jos sitä verrataan moniin suomalaisiin kaupunkeihin. Mm. Helsingillä ja Joensuulla on omat vahvat katutaideyhteisöt. .

Mistään uudesta asiasta ei tietenkään ole kysymys. Vielä 50-60 luvulla sähköpylväät toimivat jopa kunnallisten ilmoittelun alustana. Samaa tarkoitusta palveli uudisrakennusten lautaiset suojaseinät. Nykyisin tarrojen alustoina toimivat kaupungin pysäköintiautomaatien kyljet, Vaasan läänin puhelimen kaapit ja Vaasan Sähkön ja postilaitokset monenmoiset kaapit.

Oikeastaan ainoa näkyvä tarrakampanja Vaasassa on ”Che ´n” kuvat joita on ilmestynyt melko runsaasti eripuolille kaupunkia. Kuvan sanoma on kuitenkin jäänyt hämäräksi. Jotkut ovat sanoman ymmärtäneet, koska ovat ryhtyneet raaputtelemaan che-tarroja tai asialla ovat kaupungin työntekijät. Lopputulos on ikävän näköistä töhryä.